Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!

Tänään on ollut ihan kökkö päivä. Janne oli aamulla viiden aikoihin heränny ja alkanu oksentamaan ja pääkin kuulemma on ihan tuhottoman kipee. Olin suunnitellut, että leipovani tänään. Oli tarkoitus tehdä piparit, pari arabialaista maustekakkua, kinkku-juusto piirakka ja kakkupohja. Sain tehtyä  arabialaiset kakut ja juusto-kinkkupiirakan. Janne on sängyn omana joten siitä ei ollut erottelemaan poikia toistensa kimpusta. Leevi täyttää huomenna 2 vuotta ja siksikin pitäis leipoa. Huomenna tulee ekat vieraat (jos uskaltavat mahataudin takia) eikä ikävä kyllä ole nyt täytekakkua tarjolla. Huomenna töihin joten ei päivällä ehdi tekeen... Taidan ostaa kääretörtun kaupasta ja tehdä töitten jälkeen pikapikaa jonkin sortin "leivoksia".

Mua on NIIN paljon ottanut tänään päähän, että ei tosikaan. Ärsyttää kun ei saa sitä tehtyä mitä on suunnitellut. Ärsyttää kun kakarat on koko ajan toistensa kimpussa. Ärsyttää kun on pimeetä ja sataa vettä.

Oikeesti, nuo tenavat ei ole sekuntiakaan sovussa keskenään. Kohta jompikumpi itkee kun toinen on purru tai motannu turpiin. Tai kun toisella oleva lelu olis Paljon kivempi kuin mikään muu maailmassa. tuskinpa nuo ikinä tulee toistensa kans toimeen.

Molemmilla sellainen uhma päällä... koko ajan pitää niittenkin kans ottaa yhteen ja selvitellä ja tukea kiukkukohtauksissa...

Mutta aina ei jaksa ja tänään illalla seittemän huiteissa mulle tuli stoppi. Ei vaan enää kertakaikiiaan jaksanu ja purkauduin ja itkin... heitin pyyhkeen kehään ja annoin olla.

Janne laittoi lapset nukkumaan ja mä aloin kerätä itseäni ympäri huushollia. Nyt olo on jo suhkot hyvä... mutta miksi sen huonon omantunnon pitää aina nostaa nuppinsa?! Tekis mieli käydä pojat herättämässä ja pyytää anteeksi... Mutta saa odottaa nyt aamuun.

Haluaisin sen paidan sieltä Mentalwearista, jossa lukee "Äiti on vähän väsynyt", koska Äiti tosiaankin on nyt vähän väsynyt...