Eilen jäi kijoittelu vähemmälle. Alko niin tympäisemään, kun aina pitää tän koneen edessä istua. Käyn monta kertaa päivässä katsomassa sähköpostin ja tietyt nettisivut, vaikka olisinkin ihan varma, että ei sinne mitään uutta ole tullut. Kai tässä jonkin asteinen nettiriippuvuus on päällä... :/

Eilen taas muutaman jatkoin niitä rikkaruohojen nyppimisiä pensasaidan juurelta. Sainkin vähän valmista. Enää olis sellainen parinkymmenen puskan juuret perkaamatta... Ja siellä kasvaakin kaiken kukkuraksi nokkosta! Mä vihaan nokkosta! Ja orapihlajassa kun muutenkin on jo terävät piikit. Aita pitäis leikatakin kun sais aijalliseksi. Taidan olla aika laiska. Paljon olis tehtävää, mutta tuntuu, että mitään en saa valmiiksi. Päivisin teen yleensä vähän kaikkea. Hommat tahtoo jäädä kesken, mutta tätä piirrettä itsessäni yritän kovasti työstää. Itsekuri on vain aika heikoilla kantimilla.

Meillä on nyt muutaman päivän ajan majaillut naaras fasaani takapihalla. Onnistuin nappaamaan siitä ihan OK kuvan. Enhän minä tuota lintua tunnistanut. Mutta laitoin kuvan isälle menemään sähköpostilla ja johan löytyi tietoa. ;) Tuolla fasaanilla saattaisi kuulemma olla poikaset tuossa meidän takana olevassa metsikössä. Toivottavasti tulisivat nekin meitä jossain vaiheessa moikkaamaan. Emo ainakin käy ihan säännöllisest nokkimassa tuossa pihalla. Heittelin sinne eilen vähän jyviäkin. :) Jänne kun se ei lähtenyt eilen ollenkaan karkuun kun kameran kanssa tungin lähelle. Kyyristyi vain pensasaidan juurelle. Luottavat kuulemma niin omaan suojaväriinsä ja tuskin olisin huomannutkaan koko lintua, jos en olisi ollut ihan varma, että tuolla se on! Kiva seurailla luontoa! Täällä ollaan myös muutaman kerran nähty siili. Käy tuossa takapihalla seikkailemassa. Lutunen otus. Voiskohan sitä ruokkia jotenkin?! Mitähän sille vois antaa? Muistan kun joskus ihan pikkusena tenavana vietiin siileille maitoa/kermaa kipossa ulos. Mutta käsittääkseni ei saisi viedä?! Kissanruoka muistaakseni olis sellaista, mistä siilit tykkäis. Täytyy varmistaa jostain tuo asia.

Peetulla on Ihan Mahoton uhma! Joka asiassa joutuu taistelemaan! Kun pitäis pukea, Peetu heittäytyy veltoksi ja huutaa. Kun pitäis tehdä ihan mitä tahansa, niin ei muutakuin huutaa. Ärsyttää! Täytyy vain itse yrittää pysyä lujana ja päättäväisenä. Ja periksihän ei anneta! Vaikka joissakin asioissa olen aika periksiantavainen äiti, niin joissakin olen kai aika tiukkis. ;) Esim. hampaat pestään (!) joka ilta, siinä ei ole kahta vaihtoehtoa. Myös puetaan kun niin sanon. Syödä Peetu saa sen minkä haluaa. En ala väkisin tunkemaan ruokaa suuhun. Mutta jos ei syö ruokaa ei saa herkkujakaan. Jos syö ruuan kiltisti, niin saattaa saada jälkkärin. ;) Mitenkäs se menikään, uhkailu, lahjonta ja kiristys, parhaita keinoja lastenkasvatuksessa. ;) Toivottavasti kukaan en nyt ota mua kamalan vakavasti?!

Leevi on oma itsensä. En onneksi vielä uhmat pikkumiestä paina! Syö ihan ok! Nyt ollaan ruokavalioon saatu maidon lisäksi peruna, maissi, vadelma, mustikka. Riisi on pienellä kysymysmerkillä ja nyt on kokeilussa hirven liha ja ainakin vielä vaikuttaisi siltä, että se passaisi, ei ole oireita tullut. Syyskuun lopulla alkava Leevin hoitoon meno painaa päälle, ja pitäis ennen sitä saada vähän laajuutta ruokavalioon. Mutta silti ihan rauhassa edetään.

Lopuksi hieman pistelyä! Se vaihtoon menevä kirjekuori alkaa olemaan kohta puoliin valmis! Vielä siitä puuttuu pari ampparia ja vuorikangas. Täytyy sanoa, että olen aika tyytyväinen siihen. Laitan kuvan siitä tänne jahka se valmistuu! Muutenkin olen suunnitellut omia kuvasivuja webshotteihin, mutta en ole vielö saanut aijalliseksi. Laiska mikä laiska!