Clapotis valmistui viime lauantaina. Tässäpä pari kuvatusta:

Ei kannata niitä reunoja ihan turhan tarkkaan katsoa... vino se on...

Ja vähän lähikuvaa.

Tiedot:

Ohje: löytyy täältä

Lanka: Marks&Kattens Feeling

Langan menekki: Lankaa kului 7 kpl 50g kerää, pieni mytty jäi. Elikästä noin 350g.

Puikot: 5mm

Oli muuten aika mielenkiitoinen reissu juuri tuolloin lauantaina. Lähdettiin aamusta ajelemaan Ouluun Jannen serkun luo. Ekan kerran piti pysähtyä Ylivieskassa ostamaan Jannelle piilolinssien nestettä. Leevi nukahti aika pian sen jälkeen kun oltiin lähdetty ajelemaan ja yleensä aika helposti herää kun auto pysähtyy. Päästiin liikkeelle ja vähän ennen Oulaisia ajattelin alkaa kutomaan. Toinen puikko oli jäänyt kotia. Pysähdyttiin Oulaisissa ja kävin ostamassa uudet puikot. Seuraava pysähdys Vihannissa, lasten huolto toimenpiteitä. ;) Ja seuraava pysähtyminen Limingassa samasta syystä. Koko noin 150km matkalle kului aikaa reipas 3 tuntia!!! ;) Onneksi ei ollut tiukkaa aikataulua, olis voinut hermot mennä! Kotimatka sunnuntaina menikin sitten paljon paremmin. Molemmat pojat nukehti oikeastaan heti matkan alettua ja nukkuivat melkein kotiin asti.

Nyt puikoilla on Nukkumaijan unisukat. Malli ei  ole sitä mitä etsin ja haen, ja voi ollakin, että tämä ei tule ikinä kaveria saamaankaan. Jää luultavati yksinäiseksi sukaksi. Olen etsinyt pitsisukkien ohjeita. Sellaisia, kuin on Elaine Rowleyn kirjassa Socks-Socks-Socks. Tietäiskö kukaan, mistä voisi suomenkielisiä ohjeita löytyä?! Sukkasillaan kirja oli ISO PETTYMYS! Eihän siinä ollut oikeastaan yhtään mitään! Yhdet ihan OK:t palmikkosukat, ei muuta.

Peetun kanssa maalailtiin tuossa vesiväreillä. Peetu käski mun piirtää surullisen mörön. Mä piirsin. Sitten piti piirtää iloinen setä joka juoksee ja lyö sitä mörköä. Sitten kun nuo kaikki oli piirretty, paperi piti kääntää nurinpäin. Peetu on nyt siis noin 2,5 vuotias. Ihmetyttää tuo koko juttu. Onko lie nähnyt unta tei ehkäpä telkkarista jotain lyönti juttuja. Vai onkohan tämä ihan jotain normaalia tunteiden käsittelyä? Entä tuo paperin kääntäminen nurin päin?! Kun joku on piilossa ja sitä ei näe, niin lakkaako se kenties olemasta niin pelottavaa??! Päässä kovasti tuo tapahtuma pyörii ja sitä mietiskelen, vinkkejä ja kokemuksia olisi kiva kuulla...